Tuunattiin Nilsin kaa valmispussin juustomakaronipata paistetulla pekonilla, herkkusienillä ja sipulilla. Nam. Kyllä maistui hyvälle!

 Porsaan minuuttipihvejä herkkusieni-sipulikastikkeella

Tämä leipomus syntyi taas sillein, että alkuajatus oli tehdä jotain mihin tulee vadelmia, siitä ajatus kehittyi vadelmamoussen suuntaan ja siitä taas, että se voisi olla leivosmainen torttu. Visiotani täydellisesti vastaavaa ohjetta en netin syövereistä löytänyt, joten yhdistelin muutamaa ohjetta ja kokosin oman ohjeen niiden pohjalta. On kyllä pakko kehaista tätä torttua sen verran, että on yksi parhaimman makusista ja kauniimmista marjatortuista, jonka olen eläissäni tehnyt. :) Vadelman maku tulee tässä raikkaasti esille ja tummasuklaa täydentää vadelmaista makua loistavasti. Kuvatkin onnistuivat ilahduttavan hyvin!

Vadelmamoussetorttu

Pohja: 

2 kananmunaa

3/4 dl sokeria

3/4 dl vehnäjauhoja 

2 rkl kaakaojauhetta

1 tl leivinjauhetta 

Kostutus: 

½ dl vadelmamehua

Vadelmavaahto:

200 g vadelmia

100 g maustamatonta tuorejuustoa

2 ½ dl vaahtoutuvaa vaniljakastiketta

¼ dl sokeria

3 liivatelehteä

½ dl mehua

Pistä uuni lämpenemään 175 asteeseen.

Vaahdota kananmunat ja sokeri vaaleaksi vaahdoksi. Lisää vehnäjauhoihin kaakaojauhe ja leivinjauhe. Sekoita jauhot hitaasti nuolijalla munavaahtoon. Kaada valmis taikina leivitetyn torttuvuoan pohjalle, (halkaisija n. 23 cm) paista uunin keskitasolla n. 15 minuuttia. Jäähdytä kypsä torttupohja.

Kostuta torttupohja vadelmamehulla.

Aloita vadelmavaahdon valmistus soseuttamalla vadelmat. Vaahdota vaniljakastike ja lisää siihen tuorejuusto, vadelmasose ja sokeri. Liota liivatelehtiä kylmässä vedessä 5-10min ja puristele niistä ylimääräinen vesi pois. Liota liivatteet pieneen määrään (n.½dl) kuumaa vadelmamehua ja sekoita vadelmavaahtoon hyvin sekoittaen.

Levitä valmis vadelmavaahto torttupohjan päälle ja laita vadelmamoussetorttu jääkaappiin hyytymään. Anna tekeytyä yön yli. Lopusta vadelmavaahdosta voi tehdä esim. jäädykkeitä tai syödä sellaisenaan jälkiruokana. Koristele torttu ennen tarjoilua suklaarouheella ja tuoreilla vadelmilla. 

Lopusta vadelmamoussesta kokosin kaksi jälkkäriä.

Äidin vierailun kunniaksi halusin leipoa jotain. Mietin nopeasti mitä en olisi vielä leiponut, no semmosiahan on valtavasti.. ja päädyin minttusuklaaleivoksiin. Googletin ja löysin monia ihania ohjeita, joista ylivoimaisesti parhaalta miusta kuulosti kinuskikissan ohje. Kävin ihan apteekissa kysymässä minttuoljyä, mutta heidän mukaansa apteekin valikoimiin ei semmoinen kuulu, eikä mitkään muutkaan eteeriset, leivontaan soveltuvat öljyt. Hän kehotti katsomaan ruokakaupan puolelta minttuaromia. Eipä lykästänyt kaupassakaan; sitruuna- ja rommiaromia olisi kyllä saanut vaan ei minttuaromia. No sitten ei muu auttanut kuin ohjeen soveltaminen. Sovelletusta versiosta jätin myös vihreen elintarvikevärin pois. Syystä, että meijän taloudessa käytetään hyvin harvoin elintarvikevärejä leivonnassa. Eli: täytteeseen laitoin 75 grammaa minttusuklaarouhetta (marianne) ja ruokalusikallisen kaakaojauhetta ja kuorrutuksen päällysen koristelin samaisella minttusuklaarouheella. Nämä leivokset on melkoisia rasvapommeja ku alkaa laskeskelemaan tota rasvan määrää, jota menee pohjaan, täytteeseen ja kuorrutukseen. Aluksi ensimmäistä leivosta syödessä se maun "runsaus" hyökkäs vähän päälle, mutta yllättävän nopeasti siihen rasvan makuun tottui. Herkullisia ovat, mutta mietin että voisin seuraavalla kerralla voikreemitäytteen vaihtaa suklaamousseen, niin ois vähän kevyempi maku. :)

Miten niin muka teen alvariinsa vohveleita? :D No siks ku ne on niin käsittämättömän herkullisia! Ja joka kertahan pitää jakaa maailman kanssa. Tällä kertaa sain sitä paitsi innoituksen tehdä vohveleita poikaystävältäni, kun kysyin, että mitäköhän sitä keksisi tehdä vapaapäivien kunniaks. :D "Make waffles and eat them with vanilla ice cream and strawberries from the market place". Loisto idis, joka oli pakko toteuttaa. Danke schön für dieser gute Idee, mein Schatz! :)

Oon kesän leirintäalueella töissä, ja meillä oli tässä hiljattain semmoinen amerikkalainen asiakas, joka viihtyi useemman päivän leirintäalueella, ja hänen vakkariruokatilauksensa oli "cheeseburger with fries, please" kolme päivää putkeen, kunnes neljäntenä päivänä miekkonen vaihtoi pizzaan! :D Kronologisesti näillä asioilla ei kuitenkaan ole mitään tekemistä, sillä tein juustohampurilaisia vapaa-ajallani kotona ennen kuin otin töissä tän hepun ruokatilaukset vastaan. Mutta ihan hassu tapaus. :)

Harmi, että yksityisen kuluttajan ei ilmeisesti ole mahdollista ostaa hampurilaispihvejä. Lähiprismassa oli vaan halpis jauhelihapihvejä tarjolla, joten niitä sitten ostin.. Hampurilaissämpylän välissä on siis jauhelihapihvi, goudajuustoa, tomaattia, hampurilaiskastiketta, sinappia ja ketsuppia. Oisin halunnut laittaa vielä sipulia, mutta se sitten jäi ku syntyi kismaa pitäskö sen olla tuoretta vai paistettua (itse olin tuoreen sipulin kannalla). Sämpylät paahdoin leivänpaahtimen sämpylätarjottimella paahtimen kovimmalla teholla. Parila ois kyl parempi... Mutta ihan kelpo juustopurilaisia näistä tuli. Vaikkakin välineiden puutteen takia vähän harrastelijaversio verrattuna siihen mitä työpaikalla tulee tehtyä. :P

Meillä oli vielä pakkasessa viime syksyn omenoita, jotka halusin käyttää pois ennen seuraavaa syksyä. :P Piti siis löytää nopeesti joku omenapiirakan ohje, mutta halusin tehä jotain muuta, ku sitä tuttua, vaikkakin herkullista omppupiirakkaa. Nopean etsinnän tuloksena löysin kettiömme uskotusta keittokirjasta omenapaistoksen ohjeen. Rehellisesti sanottuna, paistos oli pettymys. Näin mautonta omenapaistosta en osannut kuvitellakaan. Ainut havaittava maku oli korppujauhot. No mauttomasta omppupaistoksesta sai vielä ihan syötävää ku sitä nautti vaniljakastikkeen ja tuoreiden mansikoiden kanssa. Että ei sentään syömättä jäänyt tämäkään leipomus. :)

Pakkasessa oli vieläkin viime kesältä mansikoita. Aattelin jotta vohveleitten kanssa ne mänöö mukavasti. Kyl mansikat aina vohvelit kruunaa! Viel vähän mansikkahilloa kaveriks niin a vot on herkku. :)

Ollaan iskän kaa aika hyvä tiimi. Kuten monta kertaa aiemmin, iskä hoiti taikinan valmistuksesta ja minä jatkoin sit siitä etiä päin. Kohosivat ihanan kuohkeiksi! Tuntuu, että tuorehiivalla kohoaa paremmin ku kuivahiivalla... Pulla kuin unelma. Kyl kelpaa kahvin seuralaisena herkutella näillä kierrepullilla. :) Välissä tällä kertaa perusvarustus: margariinia, sokeria ja kanelia. Ah, kyllä kummasti piristää sateisena päivänä hyvin onnistuneet pullat!